Agile eli ketterä
Mikä ihmeen agile, tämä mystisen ammattisanaston kaikenkokoava kunkku? Agile eli ketterä tekeminen on pohjimmiltaan sateenkaari, jonka päässä loistaa kokoelma työyhteisön kannalta hyväksi todettuja arvoja ilman varsinaista metodologiaa eli oppia tarkemmista menetelmistä.
Agile-ajattelun ja arvojen synnyinkoti on kokemusperäisessä eli empiirisessä tavassa ymmärtää maailmaa. Empiirinen taas meinaa sitä, että kaikki mitä tiedämme tulevasta perustuu siihen, mitä olemme voineet oppia menneestä. Ei sen kummempaa.
Termi empiria tarkoittaa siis kaikkea sitä konkreettista mitä voimme nähdä, kokea, ja aistia – eli esimerkiksi esineitä, ihmisiä ja muita konkreettisia tapahtumia. Ajatus on, että todellisuudesta irrallaan olevan Excel-hutun sijaan päätöksen tekoa pohjataan näihin asioihin.
Toinen tärkeä astinlauta agile-sateenkaaren päähän on lean-ajattelu. Termi lean tarkoittaa amerikaksi hoikkaa ja solakkaa, ja juuri sitä lean-ajattelussakin tavoitellaan – pyritään karsimaan kaikkea turhaa, ja keskittymään olennaiseen, eli vähentämään hukkaa. Lean on siis liiketoiminnan oheistoimintoihin ja byrokraattiseen säätöön kohdistuva laihdutuskuuri. Jokainen “liinisti” toimiva ammattilainen miettii aina kerran tai kaksi, onko tässä minun ja meidän touhussa nyt jotain järkeä? Millä rutiineilla ja tekemisillä tuotamme eniten arvoa? Millä tauhkalla taas mahdollisesti jopa vähennämme sitä?
Agile-kattotermin syntyperillä käytiin salaperäinen tulevien agilekunkkujen kokous, jonka jälkeen julkaistiin agile manifesto. Tämä nelikohtainen julistus toimii edelleen ketterän toimintatavan perustana.
Lisäksi julistuksen selittämiseksi sama poppoo julkaisi edelleen käytössä olevat 12 agile-tekemisen periaatetta.
Lisäksi agile-ajattelun tueksi on olemassa kokoelma keskeisiä ketteriä menetelmiä, eli hyväksi todettuja tapoja, joilla nämä julistukset voi viedä käytäntöön. Ei siis kannata keksiä pyörää uudelleen, ellei sitten ole sähköpyörä-bisneksessä.
Menetelmiä edistämään on olemassa joukko keskeisiä agile-tekemisen rooleja, jotka ovat tulleet tutuiksi varsinkin laajasti käytetystä Scrum-viitekehyksestä.
Mitä se agile sitten on? Kysyimme meidän koneilta ketteriltä konsulteilta ja saimme mm. seuraavia yhteenkokoavia määritelmiä:
Agile on keskittynyttä, systemaattista muutokseen vastaamista. Agile on arvontuottamista nopeammin siksi, että kaikessa mitä tehdään, varmistetaan, että tehdään asioita – ja vain niitä asioita – joista oikeasti on hyötyä. Eli ne tuottavat arvoa asiakkaalle, kollegalle tai muulle palveltavalle taholle.
Agile on henkilöiden välistä oikeaa keskustelua ja yhteistyötä dokumentaatiofetissin tai organisaatiopelin sijaan. Se on aitoa, sydämellistä välittämistä kollegoista ja asiakkaista. Se on sitä, että keskustellaan läpinäkyvästi ja opitaan yhdessä, sen sijaan, että yritetään kaunistella numeroita osakkeen omistajalle tai pomolle ennen tavoitekeskustelua. Agile on syklistä ja iteratiivista tekemistä, jossa opitaan koko ajan itsestä ja muista.
Agile-maailman elämänkoulussa ei ole siis ole pinnaajia, kiusaajia ja lunttaajia, paitsi ehkä hyvien käytäntöjen rohkean kopioimisen osalta.
Agile on pyrkimys hyvään ja merkitykseen. Se on turhan korvaamista merkityksellä. Kuten yksi agile-kunkuista Jeff Sutherland kirjassaan muotoili (vapaa suomennos): “Merkityksetön työ ei ole ainoastaan huono liiketoiminnalle. Se tappaa sielun.”