Me osaamme sen yksityiselämässä ja urheilussa—ainakin joskus.
Kun hankimme uusia huonekaluja tai sisustamme uusiksi, viemme vanhat asiat kierrätykseen. Kun hankimme uuden työpaikan luovumme vanhasta. Kun kutsumme uuden ketjun kentälle, aiemmin pelanneet siirtyvät luottavaisin mielin vaihtoaitioon (tai eläkkeelle, tai valmentajiksi). Ja parhaassa tapauksessa, jos pysymme jämpteinä, kun hankimme uuden rakkaussuhteen vanha saa väistyä.
Miksi tämä ei ole työpaikalla yhtä helppoa?
Ketterä tekeminen on päivän sana, ja kokemuksemme mukaan monet työyhteisöt ovatkin päässet innokkaassa kokeilun hengessä aloittamaan jo monia, relevantteja ja dataan perustuvia uudenlaisia aloitteita, joita parhaassa tapauksessa muistetaan suunnitella puhtain mielin ja validoida asiakkaiden kanssa.
Usein mörkö jää kuitenkin kentälle, ja nyt en tarkoita kansakuntaamme ilahduttavaa maailmanluokan pelaajaa.
Löikö mörkö sisään?!
Tutkiessamme työyhteisöjen haasteita opimme usein, että Törkeän Tärkeitä Tavoitteita ja hankkeita on sellainen liuta jonossa, että niistä yhtäkään on vaikea rehellisin mielin kutsua prioriteetiksi kuin vilkkuvilla ja välkkyvillä PowerPoint- slaideilla.
Huomaamme usein, että datan perusteella fokustetaan oikeaoppisesti lisää mammonaa ja energiaa onnistumisiin, mutta epäonnistumiset ja menneet jätetään raportin pohjalle huomiotta syömään aikaa ja valuutttaa.
Opimme usein arvioissamme organisaation tilaa, että uudenlaiset agile-roolitukset ja tekemiset dynaamisine käytäntöineen onkin liimattu ihmisten vanhojen käytäntöjen ja roolien kylkeen eikä tilalle. Silloin niille jää se aika ja energia ja luovuus, mikä meistä enää on jäljellä, kun kaikki vanha on suoritettu. Silloin ne alkavat maistua myrkyltä ja tyrkyltä.
Usein kyselemällä myös selviää, että esimerkiksi digitalisaatio on aloitettu viemällä olemassaolevia käytäntöjä ja tapoja tehdä ”sinne nettiin”, kun olennaista olisi kysyä, mitä uusia ja selkeämpiä mahdollisuuksia kristallisoida viestimme ja täyttää asiakkaan tarpeet sekunneissa se internetti tarjoaa. Usein se mitä ystävällinen myyntihenkilö tiskillä osasi selittää asiakkaalle vartissa auki, ei aukea samalla tavalla digissä muutamalla lauseella ja bannerilla.
Miksi luopuminen on niin vaikeaa?
Tuttu on turvallista. Usein meille on muodostunut kuukausien, ellei jopa vuosikymmenien side vanhoihin tuotteisiimme tai käytäntöihimme.
Tuntuu turvallisemmalta spurtata uuteen vaihtoon, kun voi tiukasti pidellä kiinni kaksin käsin vanhasta mailasta, jos liukastuukin.
Tuntuu vaikealta kritisoida niitä aiempia prosesseja ja ideoita, jotka ovat nyt Isoiksi Johtajiksi nousseiden johtoryhmäläisten aiempia hengentuotteita.
Tuntuu helpommalta suunnata se energia kotiin, ja vain ostaa uusi sohva.
Kuitenkin—oikotietä onneen ei ole. Aikamme on rajallinen, töissäkin.
Opettele luopumaan rakentavasti
Muista, että ihmismieli on rajallinen. Maalaisjärjellä: jos käynnissä olevia prioriteettihankkeita ja aloitteita on niin monta, että joudut täyttämään pienellä printillä niitä slaidille junanvaunullisen, niitä on liikaa.
Meidän on uskallettava peluuttaa uusia ketjuja ja ideoita täydellä sydämellä antaaksemme heille todellisen mahdollisuuden. Tarvitsemme rohkeutta viheltää pelin poikki, jos tätä sääntöä rikotaan.
Aloita ainakin siitä, että määrittele kohderyhmäsi vuoden päästä. Katso tekemistesi kokonaisuutta, uudet ja vanhat asiat mukaan lukien. Mitkä ideoista ja tekemisistäsi vetoavat todellisuudessa asiakkaisiisi huomenna? Mitä käytännöt liittyvät näiden asioiden edistämiseen? Ja luovu rohkeasti niistä, jotka eivät vie sinua voittajana huomiseen.
Innostuitko voimaan paremmin? Aloita järkevöittäminen täältä