Perinteisesti luovuuden määritelmä yrityskulttuurissa on ahdas. Luovaa ajattelua sekä innovointia on ehkä pidetty vain tiettyjen ammattiryhmien etuoikeutena tai jopa turhana puuhasteluna.
Olen johtanut työkseni useita kehitystiimejä. Olen huomannut, että luovuus ei kuulu kaikille. Tiettyjä ammattiryhmiä pidetään lähinnä toteuttajina. Saatetaan ajatella, että kehittäjät esimerkiksi koodaavat konemaisesti valmiiden speksien pohjalta eikä heidän kuulukaan olla erityisen luovia. Luovuuden katsotaan asuvan tuoteomistajan tai muotoilijan päässä. Tällaiset rajoittuneet käsitykset luovuudesta tulisi heittää romukoppaan. Ne luovat onnistumiselle esteitä mahdollisuuksien sijaan.
Oikeasti luovuus on paljon enemmän. Luovuus on kykyä synnyttää omaperäisiä ja hyödyllisiä ratkaisuja millä tahansa osaamisalueella. Luovuus kuuluu kaikille, sille pitää olla sijaa päivittäisessä työssä ja kaikissa yksiköissä läpi linjan.
Ketteryys, eli se muodikkaasti agile, taas on kykyä ottaa huomioon ympäristön muutos tekemisen aikana, ja korjata suuntaa koko ajan. Sekä luovuutta että ketteryyttä voidaan tukea tai tukahduttaa organisaation rakenteilla, toimintatavoilla ja johtamisella.
Luovaa työtä ei voi johtaa mekaanisesti ja hierkarkisesti. Ketterä kehittäminen taas asettaa sekä haasteita että mahdollisuuksia luovuudelle, mutta niitä haasteita voi taklata.
Salli ja kurota- kokeilun riemu luo liiketoimintaa
Luovuudelle otollisia tekijöitä ovat vapaa vuorovaikutus, esteetöntä tiedonkulku, kokeilun vapaus ja riemu, sekä vahva tunne osallisuudesta. Luova ilmapiiri on paitsi salliva myös kunnianhimoinen. Se kannustaa asettamaan riman riittävän korkealle.
Luovuudelle myönteinen ilmapiiri mahdollistaa myös oma-aloitteisen toiminnan ja sallii riskinoton. Riskinoton kannalta keskeiset elementit ovat luottamus ja turvallisuus – ihmisiin luotetaan ja heillä on lupa epäonnistua ja oppia.
Olen joskus käyttänyt sanontaa ”Mikään ei muutu, jos kukaan ei suutu”, kun olen valanut tiimiini uskoa siitä, että meidän kannattaa kokeilla erilaista lähestymistapaa. Olen kuitenkin tämän sanoessani miettinyt, että on surullista, jos uutta yrittäessä joutuu miettimään jonkun henkilön tai ryhmän potentiaalista suuttumusta.
Luovuus tarvitsee polttoaineekseen siis hyvää johtamista. Vision selkeys ja sen innostava sanoittaminen, merkitysten luominen, kaikkien osallistaminen itseäänkoskevaan päätöksentekoon sekä tehokkaiden moniammatillisten ryhmien hyödyntäminen ovat luovuuden johtamisen selkäranka.
Myös henkilöstön osaamisen laaja-alaisuus ja moninaisuus, urasuunnittelun pitkäjänteisyys sekä työn innostavuus ja haastavuus edistävät luovuutta ja kokeilunhalua. Töiden tulisi myös olla järkevästi mitoitettuja, sillä mailaa puristamalla luovuus kukkii huonosti, jos ollenkaan.
Johtamisessa tulisi myös miettiä edistävätkö organisaation tavoitteet uudistumista, vai kenties jotain muuta. Hälytyskellojen tulisi soida, jos luovan työn tuloksellisuutta mitataan esimerkiksi tehtyinä työtunteina.
Matala hierarkia ja joustava toiminta tukevat sitä, että ihmiset voivat roolista riippumatta helposti osallistua ideointiin, päätöksentekoon ja toiminnan parantamiseen tähtäävien aloitteiden tekemiseen. Ihmisiä ei saisi myöskään rasittaa turhilla säännöillä tai byrokratialla, sillä huonoimmillaan nämä johtavat turhautumiseen ja tyytymättömyyteen, jotka heikentävät luovaa ajattelua.
Luovuuden paradoksi: tylsyys luo tehokkuutta
Luovuutta edistävissä elementeissä on paljon yhtymäkohtia ketterän kehittämisen arvoihin. Ketteryydessä yksilöitä ja vuorovaikutusta arvostetaan enemmän kuin prosesseja ja työkaluja. Toiminnan keskiössä on ihminen sekä ihmisten välinen vuorovaikutus. Lisäksi töitä tehdään moniammatillisissa tiimeissä, jolloin erilaiset roolit, näkemykset ja taustat sekoittuvat. Tämä luo hyvät lähtökohdat luovalle ongelmanratkaisulle.
Ketteryydessä pyritään minimoimaan hierarkia ja maksoimoimaan tiimin päätäntävalta; molemmat keskeisiä elementtejä myös luovuuden kannalta. Ketteryyden keskiössä on myös kyky tuottaa arvoa, ja arvontuoton ytimessä taas asiakas. Ollakseen ketterä tulisikin päivittäin kysyä itseltään, miten minä voin yhteistyössä muiden kanssa maksimoida asiakasarvon tuottamisen – tämän toteuttaminen vaatii luovuutta koko tiimiltä.
Ketteryyden ja luovuuden yhteensovittaminen ei kuitenkaan aina ole helppoa. Yksi merkittävä haaste ovat töiden tekeminen määrätyssä syklissä kuten sprinteissä. Luova ajattelu ei ole täysin ihmisen itsensä hallittavissa oleva prosessi. Uudet ratkaisut eivät synny suorittamalla. Luova ajattelu koostuu niin aktiivisesta informaation keruusta kuin luovista tauoista, jolloin aivot jäsentävät informaatiota. Jatkuva touhuaminen ei siis varsinaisesti edistä luovuutta. Luovuuden paras kaveri on joskus tylsyys.
Ketterässä kehittämisessä luovuudelle voi raivata tilaa sillä, että oppiminen sekä uusien asioiden tunnistaminen ja arviointi vakiinnutetaan säännölliseksi osaksi toimintaa ja huomioidaan tiimin jäsenten ajankäytössä sekä tehtävissä. Tällöin tuntosarvet ovat koko ajan pystyssä, katse avoimena organisaatiosta ulospäin ja ajattelutyölle nähdään arvoa. Tärkeää olisi myös kytkeä muotoiluajattelu tiiviisti mukaan kehittämiseen ja mahdollistaa asioihin keskittyminen rajoittamalla yhtäaikaisen työn määrää. Kokonaan uudenlaisten ratkaisujen synnyttämiselle voi tehdä tilaa myös siten, että tietyt iteraatiot varataan tutkimiseen, kokeiluun ja konseptointiin.
On mielentöntä seurata, millaista ideoinnin ja ongelmanratkaisun juhlaa kehitystiimeissä voi parhaimmillaan viettää, kun moniammatillinen tiimi pääsee rennosti vauhtiin.
Luovuus ei siis katso koulutustaustaa tai asemaa yrityksessä. Luovuus saa kipinänsä siitä, kun erilaiset ihmiset ovat vuorovaikutuksessa ja heidän ajatuksensa, näkökulmansa ja ideansa törmäävät toisiinsa. Luovuus kuuluu kaikille.
Haluatko puhaltaa liiketoimintasi luovaan lentoon? Ota yhteyttä jo tänään.