Olen työskennellyt erikokoisten muutostavoitteiden ja transformaatioiden kanssa aina tiimitasolta johtoryhmiin sekä kaikki tasot läpäisevissä koko firman kattavissa hankkeissa. Rohkaistakseni sinua asemastasi ja alastasi riippumatta eteenpäin, kokosin tähän yleisimmät kohtaamani asenteet ja uskomukset muutoksen alussa. Jokin meitä muutosvastarintalintuja nimittäin yhdistää, siipeilimme sitten ohjelmistokehityksen tai verkkokaupan, tai vaikka perinteisen retail-kaupan, HR:n, median, tai valmistavan teollisuuden parissa.
1) ”Ketterä ei sovi juuri meille”
… kun juuri meillä on näitä erityispiirteitä, hartioita painavaa legacy-taakkaa, monimutkaisia sidosryhmiä, prosesseja ja vastuita jotka olisi kyllä voinut tehdä toisin, jos olisi aiemmin aloitettu, muttei oikein enää ja tässä tilanteessa.
Usko tai älä, vaikka kyseessä olisi hyvin puhdas ohjelmistokehitystiimi, eli ympäristö mistä agile-mallit ovat alunperin lähteneet, jokaisella tiimillä ja firmalla on omat erityispiirteensä, jotka ovat sekä pitäneet meidät hengissä tähän päivään asti, että toimineet jarruina yrittäessämme muuttua. Ja lohduttava tieto: jokainen aiemmin menestyksekkäästi muuttunut yksikkö on pystynyt muuttumaan siitä huolimatta.
2) ”Kulttuuri syö strategiaa aamupalaksi”
… ja meillä ei ole tarpeeksi vahvaa kulttuuria ja arvoja olemassa, jotka tukisivat tätä muutosta epätoivoisinakin päivinä kun epäilykset kalvavat.
Lohduttava tieto: kukaan muukaan joka muuttui, ei ollut alussa ”valmis”.
Muutoksen ydin ovat arvot ja kulttuuri, työkalut ja tekemiset seuraavat perässä. Siksi melkein kaikki jotka oikeasti muuttuvat, joutuvat koskemaan nimenomaan näihin vaikeimpiin asioihin ja asenteisiin.
Kulttuuri ei toki muutu helposti, mutta se voi muuttua. Pelottavasta maineestaan huolimatta kulttuuri kuitenkin syntyy hetkessä, joka aamu kun heräämme, niistä ajatuksista mitä ajattelemme, niistä sanoista mitä sanomme toisillemme.
Se on lisäksi ainoa todellinen ihmistenvälinen asia missään yrityksessä. Kaikki organisaatiokaaviot ja suunnitelmat loputtomilla PowerPoint- slaideilla ovat vain meitä ohjaavaa tai rajaavaa abstraktiota, eivät todellisia.
Mitä jos laittaisit tänä aamuna hyvän kiertämään. Saatat löytää yhteyden johonkin yllättäväänkin tahoon organisaatiossa, jonka toivoa ruokit pelon sijaan.
3) ”Saan potkut”
…. enkä selviä.
Vai selviätkö sittenkin?
Amerikkalaisen pelkojen ja ahditusta tutkivan asiantuntijan Edmund J. Bournen mukaan Entä sitten- ajatuskaava toimii lääkkeenä useimpiin hallitsemattomiin pelkoihin. Usein lukkiudumme johonkin maneeriseen pelkoomme niin, ettemme enää näe kaupunkia taloilta. Silloin voimme kysyä itseltämme seuraavat kysymykset: Mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua? Kuinka todennäköistä tämä oikeasti on? Onko näin käynyt ennen?
Huomaamme usein alkuperäisen kauhumme epärealistisen mittakaavan tai virheelliset oletukset.
Entä kuinka moni saa lähitulevaisuudessa potkut, jos ette muutu maailman mukana? Ehkä kaikki?
4) ”Jonkun toisen pitää tehdä jotain ensin”
… ja en minä, kun ne muut.
Oikeassa elämässä ja sosiaalisissa kokeissa on todettu, että jos joku saa vaikka sairaskohtauksen kadulla, hän saa sitä epätodennäköisemmin apua mitä enemmän ihmisiä on paikalla. Kyllä joku muu varmasti on jo tekemässä tälle jotain!
Mitä jos sinä olisit itse tänään se, joka pysähtyy organisaatiossa kipuilevan muutostarpeen vierelle, ja kutsuu muutkin auttamaan?
5) ”Meillä ei ole aikaa”
…mutta paljonko teillä on aikaa jäljellä, jos ette muutu?
Hanki hyvä sparraaja! Tilaa meiltä Agile Coach avuksi muutokseen.