Mittaamme kaikkea. Muutosta ja menestystä jahdataan askelmääriä, veriarvoja, REM-unen määrää, sydänkäyrää tai vaikkapa ruutuaikaa seuraamalla. Sama pätee yritysmaailmassa. Jos et ole “dataohjautuva organisaatio” ja seuraa herkeämättä välkkyviä ja vilkkuvia, lentokoneenohjaamonlaisia mittaritauluja, olet aivan Nobody.
Dataohjautuvuuden tärkeyttä korostetaan joka puolella—eikä aivan suotta. Ymmärrys on avain oivallukseen, ja vain datalla voimme tavoitella ymmärrystä ja näkymää organisaation kahdesta elinehdosta: asiakkaista ja työntekijöistä.
Samaan aikaan puheissa intuitio on kuitenkin saanut lähes rikollisen leiman. Mitä se oikein on? Horoskoopin omaista menneen maailman höpinää, joka pitäisi ravistella meistä pois, jotta voimme nähdä totuuden datan avulla?
Usein myös kaikkein tärkeimmiksi strategisiksi ja operatiivisiksi tavoitteiksi asetetetaan puolivahingossa datapuolelta napattuja mittareita: konversiomme tulisi olla ensi halfilla sitä tai tätä, myyntimme ensi vuonna tuota, ja asiakaskato pienentyä tämän verran…
Kysymys kaiken takana
Mittarit ovat usein oikeita, mutta tärkeä kysymys niiden takana on unohtunut. Mistä nämä numerot meille kertovat? Kenen toiveita, pelkoja, ilon hetkiä tai pettymyksiä – eli intuitiota – ne kuvastavat? Mitä niillä tulisi tehdä?
Olemme sisimmiltämme edelleen samoja ihmisiä kuin aikoja sitten nuotiotulen ääressä, vaikka tykkäämmekin koristaa itsemme erilaisilla numeroilla. Meillä on edelleen täysin samat perustarpeet, unelmat ja toiveet, kuin kauan sitten lämmön loimussa kertoillessamme toisillemme tarinoita.
Intuitio ei synny tyhjästä. Se syntyy meidän kokemuksistamme, tunteistamme ja ajatuksistamme.
Samaten ihminen ei keksi asioita tyhjästä. Upeimmatkin uudet ideat perustuvat jonkun ennaltatietämämme alitajuntaisen tiedon tai kokemuksen yhdistelyyn tai riisumiseen uudella tavalla. Taksi ilman takseja. Viini ilman alkoholia. Hotelli ilman hotellihuoneita.
Kun hikiotsassa tuijotamme alaspäin valuvaa trendikäyrää ja asetamme entistä kunnianhimoisempia numerotavoitteita, niin voisimme sittenkin kysyä, mitä numerot kertovat omasta ja asiakkaittemme intuitiosta? Kun manaamme intuition alimpaan h***vettiin, niin voisimme pohtia, että mihin kysymykseen yritämme datalla vastata, kenen tarpeita tyydyttää ja millaista tarinaa kertoa?
Merkitykset ohjaavat meitä
Mitä tarinoita meillä on kertoa tärkeimmälle voimavarallemme, eli asiakkaillemme ja työntekijöillemme, kaikkien numeroiden takana?
Meidän tulisi muistaa, että Data Studio -näkymiä päivittäin uupuneina katselevat työntekijät eivät ole ykköstä ja nollaa puhuvia tietokoneita, vaan tuntevia, kokonaisia ihmisiä.
Tarinoiden ja numeroiden välisen yhteyden löytäminen on avain ymmärrykseen.
Anna intuitiolle mahdollisuus dataohjautuvassa organisaatiossasi, ja kerro strategisia tarinoita taktisten numeroiden tueksi. Näin löydät todellisen yhteyden ihmisiisi ja mittareihisi.
Palataanpa takaisin vielä itsensä mittaamiseen. Muutoksen lähteenä monelle on vaikkapa uuden vuoden lupaus. Kun katsot unelmoiden raketeista räiskyvälle taivaalle, niin eikö se ole tarina lupauksen takana, mitä ajattelet saavuttavasi ja huomenna olevasi? Juuri se tarina sinua draivaa, eikä se mittari, jolla päätät onnistumistasi mitata.